Kuvassa näet talon, joka on alkujaan rakennettu 1837. Silloiseen torppaan muuttivat renki ja piika Mäntän Pättiniemestä. Juhan Markunpoika ja Maria Gretantytär Sillanpää. He ovat avioituneet 11.1 1835 Keuruun (Mäntän) Pättiniemessä. Heille oli syntynyt poika Johan Mäntän ajoilta. Vuonna 1837 puhuttiin Kertteen Sillanpäästä
Perheet ovat olleet tyypillisen suuria tuohon aikaan.
Avioituneet 11.1 1835 Keuruun (Mäntän) Pättiniemessä
Isoisoisoisoisä Juhan Markunpoika. Syntynyt 26.2 1812 Kuorevesi Lahnajärvi ja muutti Keuruulta 1836 † 15.11.1861
Isoisoisoisoäiti Maria Gretantytär. Syntynyt 27.1 1812 Kuorevesi Peijari ja muutti Keuruulta 1836 † 1.10.1868
Lapset
Kuolema korjasi satoaan 1850-luvulla, silloin oli yleinen kuolinsyy punatauti. Taudin puhkeamiseen vaikutti yleinen hygienia ja ravitsemus sekä saastuneet juomavedet. Kuorevedellä kuolleisuus oli noin 16 % väestöstä. Syyskesä oli kuoleisuudessa pahimpia aikoja.
Johan 21.5 1836 – † 17.4 1839 Keuruu Pättiniemi
Marja Stina 6.12.1838 – † 10.1.1868, lavantauti tai pilkkukuume
Eveliina 22.10 1841 – † 26.9 1852, kaikilla neljällä lapsella punatauti johti kuolemaan.
Obadias 11.10 1844 – † 26.9 1852
August 13.2.1847 – † 24.9.1852
Juhan 10.10.1849 – † 23.9.1852
Matts 19.9.1852 – † 3.4.1895
Hilda Matintytär Sillanpää syntynyt 22.6.1877 Sillanpäässä Kertteellä. Kuvausvuosi on noin 1900.
HILDA SILLANPÄÄN HAUDALLA EINO JA ARMI SILLANPÄÄ
HILDA SILLANPÄÄN HAUTA MÄNTÄSSÄ VUONNA 2017
HILDAN LAPSET NIILO SILLANPÄÄ , AURORA PERÄLÄ JA EINO SILLANPÄÄ
SILLANPÄÄN SUKU KOKOONTUNUT HILDA SILLANPÄÄN MUISTOTILAISUUTEEN MÄNTÄSSÄ
HISTORIAN HAVINAA MÄNTÄN KAUPPALASTA
Hildan poika Eino vaimonsa Armin kanssa
EINO SILLANPÄÄ OLI HYVÄ PAINIJA EDUSTI MÄNTÄN VALOA
Sem Sillanpää syntynyt 23.9.1883 Sillanpäässä Kertteellä.
Suvustamme on 1900-luvun alussa muutettu Kanadaan, niin kuin monet muutkin suomalaiset tekivät. Isoisoisän veli muutti Kanadaan 1907 ja päätyi Thunder Bayhin. Hänen jälkeläisiään asuu siellä edelleen, mutta ei Sillanpää nimisinä.
Pitkien tiedustelujen jälkeen löysin Kanadasta Semin tai Samuelin jälkeläisiä ja heiltä sain kuvan Semistä.
Suomen maaseudun elinolot vuodesta 1830 vuoteen 1900
Alueellisesti oli 1830-luvulla erotettavissa ”köyhä Suomi”, joka kroonisesti kärsi köyhyyden ongelmista muuta maata enemmän. Tämän alueen eteläraja alkoi lännestä Turun- ja Porin sekä Hämeen läänien pohjoisosista, kiersi Päijänteen pohjoispuolitse ja jatkui Pohjois-Savon kautta päätyen Ilomantsin kohdalla maan itärajalle. Tämä alue joutui koko 1800-luvun ajan kärsimään toistuvista nälkä- ja tautikriiseistä, jotka johtivat kuolleisuuden selvään kasvuun. Varsinkin vuosien 1808, 1832–34, 1857, 1867–68 ja 1892–93 katoihin liittyi nälän ohella tappavia tautiepidemioita. Tällä alueella merkittävä väestöosa joutui turvautumaan hätäleipään jopa hyvinä satovuosina. Tähän kategoriaan kuului Böckerin tietojen mukaan 1830-luvulla noin 85 000 henkeä. Normaaleina satovuosina ryhmän koko kasvoi 157 000 henkeen. Katovuosina lähes 400 000 kansalaista joutui pettu-, olki- tai parkkileivän varaan. Yli 10 000 henkeä joutui jättämään kotinsa ja turvautumaan kerjuukeppiin. Kun katovuosia sattui noin kerran kymmenessä vuodessa, nälkä koetteli noin joka kolmatta suomalaista.
Koko 1800-luvun negatiivinen kehitys huipentui 1860-luvun Suuriin Nälkävuosiin, Euroopan rauhanajan viimeiseen nälkäkatastrofiin. Suurilla Nälkävuosilla on Suomen historiatietoisuudessa, -tietämyksessä ja mentaliteeteissa samankaltainen erityismerkitys kuin Irlannissa 1840-luvun nälänhädällä tai USA:ssa 1930-luvun lamalla. Suuret nälkävuodet olivat agraarisen maan sosiaalisten ongelmien ääriesimerkki, laaja, pitkäaikainen ja syvä talous-, nälkä- ja tautikriisi, joka kärjistyi vuoden 1868 keväällä kuolleisuuden viisinkertaistumiseen. Väestömenetys oli vuosina 1866–68 kaiken kaikkiaan noin yhdeksän prosenttia. Kuolleisuus kohdentui erityisesti maaseudulle, maan itä- ja keskiosiin, imeväisikäisiin ja vanhuksiin, ja erityisesti maaseudun työläisväestöön. Mutta kuolema ei säästänyt työikäisiäkään, ei talollisia eikä harvalukuisia säätyläisiä. Katovuodet aiheuttivat elintarvikkeiden vajausta. Talousvaikeudet ja elintarvikkeiden hinnannousu johtivat laajaan työttömyyteen, köyhtymiseen ja nälänhätään. Kurjuus sai kulkutaudit liikkeelle ja vaeltava väestö levitti taudit koko maahan. ( ELÄMÄÄ KAHDESSA SUOMESSA, dosentti Antti Häkkinen)